15.12 Maailman joulutraditiot
Yhdysvalloissa joulupukki tulee useimmiten savupiipusta ja jättää lahjat kuusen alle sekä takan reunaan ripustettuihin sukkiin jouluaaton jälkeisenä yönä. Lapset eivät tapaa pukkia, mutta tapaavat jättää hänelle piparin ja maitolasin takan edustalle. Talot koristellaan ulkovaloilla ja monenmoisella krääsällä, joissain tapauksissa myös tekolumella.
Kinkun sijasta Yhdysvalloissa syödään kalkkunaa. Joulua vietetään 25. joulukuuta ja melkein kaikki perheet käyvät kirkossa pitkässä joulumessussa..
Todellisia koko Italian jouluherkkuja ovat panettone ja pandoro, pullan tapaisia, mutta kakun muotoon leivottuja, rusinoilla ja sokeroiduilla hedelmäpalasilla täytettyjä leivonnaisia.
Joulupukki tuo lahjat yöllä, kun kukaan ei näe ja ne avataan 25.päivän aamuna. Tosin joissain perheissä lahjat löytyvät aattona kuusen alta jo ennen keskiyötä. Syvästi uskonnollisessa maassa keskiyön jumalanpalvelus on suosittu tilaisuus ja sitä käyvät seuraamassa myös monet niistä, jotka eivät normaalisti käy kirkossa.
Joulu päättyy 6. tammikuuta, jota kutsutaan Befanaksi. Päivä on nimetty vanhan ja köyhän noita-akan mukaan, joka tuo lapsille lahjoja sukissa. Befana täyttää rikkinäiset sukkansa yleensä leivoksilla ja makeisilla. Ilkeät lapset saavat vain jotain pahanmakuista kuten hiiltä tai valkosipulia. Tuolloin on myös tapana poistaa joulukoristeet.
Ruotsalainen joulu muistuttaa suomalaista pienin poikkeuksin: varsinaista pikkujoulu-traditiota ei ole. Mutta ruotsalaisille tärkeää Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Joulukuusi tuodaan sisälle aaton aattona (Dan före dopparedan). Jouluaaton päivälliseen kuuluvat kalat, kananmunat, joulukinkku, salaatit, makkarat (kuten ihramakkarat ja prinssinakit), janssonin kiusaus, lihapyörykät, ruskeat pavut ja kaalit. Juomaksi tulevat julmust, jouluolut, mumma tai porter. Illalliseksi syödään joko riisipuuroa tai lipeäkalaa perunan ja valkokastikkeen kanssa. Illalla joulutonttu (jultomten) jakaa riimikirjoituksilla varustetut lahjat. Jouluaatonhartaus ja Julotta (joulukirkko) ovat suosittuja tilaisuuksia. Ruotsissa vietetään loppiaista kuten Suomessa, mutta "nuutinpäivää" (13. tammikuuta) pidetään silti joulunajan päättymispäivänä.
Venäjällä joulupäivää vietetään Venäjän ortodoksisen kirkon käyttämän juliaanisen kalenterin mukaisesti 25. joulukuuta eli Venäjälläkin maallisesti käytettävän gregoriaanisen kalenterin mukaan 7. tammikuuta. Neuvostoaikana joulu oli kielletty kristillisenä, siis uskonnollisena juhlana, mutta neuvostovaltaa seuranneen itsenäisen Venäjän myötä jälkeen jouluperinne elpyi. Perinteiseen venäläiseen jouluun ovat kuuluneet olennaisesti koljadat eli taloja kiertävän naamiokulkueen esittämät erityiset joululaulut, joka tapa säilyi Ukrainassa yli neuvostoajan.
Nykyään Venäjällä kristillisenkin joulun aseman on paljolti ottanut uusivuosi Pakkasukkoineen, sillä se seuraa ajankohdaltaan ei-venäläistä joulua aiemmin kuin venäläis-ortodoksinen joulu. Pakkasukko on yleensä sinisissä, harmaissa tai kullanvärisissä vaatteissa, ja koristeltu muun muassa hopeanvärisin lumihiutalein. Päässään Pakkasukolla on pyöreä venäläinen lakki, jonka reunat ovat turkista. Pakkasukon parta on pitkä ja tuuhea. Pakkasukko kulkee tyypillisellä venäläisellä troikalla (kolmen hevosen vetämä kelkka) ja mukanaan hänellä on lapsenlapsensa Lumityttö (ven. Snegurotška). Uudenvuodenyönä Pakkasukko ja Lumityttö tuovat lapsille lahjoja sekä toteuttavat ihmisten salaisia toiveita.
Joulua vietetään Ranskassa perheen parissa. Kotia koristaa kuusi. Siihen ripustetaan köynnöksiä, palloja ja muita koristeita. Kuusen eteen asetellaan Kristuksen syntymää kuvaava seimiasetelma, jossa on Joosef, Maria, Jeesus-lapsi, aasi ja härkä.
Vain harva perhe Ranskassa jättää panematta seimiasetelman kuusensa eteen. Se ei välttämättä liity uskontoon, vaan siitä on tullut yksi perinne muiden joukossa. Seimiasetelma esittää tallia, jossa Jeesus syntyi. Siitä löytyy erilaisia hahmoja, kuten Joosef ja Maria, pieni Jeesus sekä joitakin eläimiä, usein aasi ja härkä. Hyvä asetelma säilyy kauan ja se voi siirtyä sukupolvelta toiselle.
Vasta lasten mentyä nukkumaan joulupukki tulee asettelemaan lahjat kuusen eteen, kulkien takan kautta. Lapset eivät siis näe häntä. Aamulla, heti kun ovat heränneet, lapset menevät avaamaan lahjansa. He viettävät joulupäivän niillä leikkien ja syövät suklaakaramelleja.
Päivällinen tarjotaan aattoiltana. Perinteinen jouluateria Ranskassa on kalkkuna. Se paistetaan uunissa ja syödään kuumana esimerkiksi vihreiden vihannesten tai perunoiden kera. Mutta joulun tärkein ruoka on jälkiruoka: jouluhalko, la bûche de Noël.
Se tehdään tavallisesti suklaan makuiseksi, mutta sen voi maustaa myös vaniljalla, toffeella tai millä vain haluaa. Sitä löytyy myös kakkuversiona tai syväjäädytettynä. Ranskalaiset ostavat halkonsa suoraan leipurilta ja usein se täytyy tilata etukäteen.
Jouluna, niin kuin kaikkina muinakin juhlapäivinä, espanjalaiset keräävät koko sukunsa ympärilleen ja rupeavat syömään. Ravintolatkin ovat avoinna, mutta niissä kaikissa on yleensä yksityistilaisuus.
Lapsille joulunajan tärkein päivä on ilman muuta loppiainen, sillä loppiaisaattona kolme itäisen maan tietäjää, Los Reyes, saapuvat tuoden lasten joululahjat! Kolme tietäjää (tai Kolme Kuningasta, niin kuin heitä myös kutsutaan) ovat Caspar, Melchior ja Balthasar. He saattavat vierailla kaupungissa jo aiempinakin päivinä jakaen makeisia, jututtaen lapsia ja kysellen heidän lahjatoivomuksiaan. Aiemmin, kun elintaso Espanjassa oli alhaisempi, lasten joululahjat olivat usein koulutarvikkeita, jotka perheet joutuivat itse kustantamaan (niin kuin tosin joutuvat edelleenkin). Koulureppu oli lähes aina joululahjana saatu.
Merkittävä esine joka kodissa on "jouluseimi". Se on kokoelma jouluisia hahmoja tavaroita, joiden muassa on tietysti myös seimi, jossa Jeesus-lapsi nukkuu. Sen lisäksi mukana on Maria ja Joosef, paimenia, enkeleitä ja erilaisia eläimiä, eniten tietysti lampaita, aaseja ja kameleita. Jouluseimen hahmoja lisätään vuosi vuodelta ja aiemmin hankittuja kunnostetaan ja maalataan/vaatetetaan uudelleen. Suvussa pitkään olleet seimiasetelmat saattavat olla jo hyvinkin runsaita ja kookkaita, jolloin niistä aletaankin jo käyttää nimeä "Belén" (Betlehem). Ne ovat usein hyvin taidokkaita ja uskomattoman upeita taideteoksia. Kaupungit pystyttävät omat "Betleheminsä" keskeiselle paikalle, usein kirkon luokse. Ne kootaan paria viikkoa ennen joulua ja ovat paikallaan aina loppiaiseen saakka.
Viime aikoina Espanjassa on yleistynyt myös saksalainen tapa joulupuun koristamisesta. Joulupuu ei kuitenkaan ole kuusi, joita Espanjassa ei juuri ole, vaan se on yleensä mänty tai sypressi.
© andeinerseite.fi